Blogini otsikon voi ihan rauhassa ottaa kirjaimellisesti. Olen umpipakana, ja satun työskentelemään eniten muutaman Irlantilaisen kuolemanjumalan kanssa. Kaiut ja kummitukset ovat arkipäivääni ja voin aivan rauhassa juoda aamukahvini keskustellessani kallokasvoisen miehen kanssa.
Kuolema kaikkine aspekteineen kiehtoo minua mutta se ei tarkoita että tahtoisin kuolla. En vain suhtaudu siihen yhtään niin kamalana ja pelottavana asiana kuin suurin osa nykyihmisistä. Ei se ole loppu, eikä elämän vastakohta, ei pakotie kärsimyksestä eikä kärsimys itse. Minulle kuolema on siirtymäriitti siinä missä syntymä, naimisiinmeno tai uudelle paikkakunnalle muutto - juhlimisen arvoinen asia, ei kauhun.
When I die
I don’t want to rest in peace
I want to dance in joy
I want to dance in the graveyards, the graveyards
And while I’m alive
I don’t want to be alone
Mourning the ones who came before
I want to dance with them some more
Let’s dance in the graveyards
I don’t want to rest in peace
I want to dance in joy
I want to dance in the graveyards, the graveyards
And while I’m alive
I don’t want to be alone
Mourning the ones who came before
I want to dance with them some more
Let’s dance in the graveyards
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti